Imogen Cunningham

Alakerta 7.6.–15.9.2019

Turun taidemuseon kesäkausi esittelee modernin valokuvataiteen johtaviin nimiin kuuluvan amerikkalaisen Imogen Cunninghamin (1883–1976), joka tunnetaan parhaiten mustavalkoisista muotokuvistaan ja arjen kauneutta ylistävistä, pelkistetyistä kasvi- ja alastontutkielmistaan. Lähes 80 teosta käsittävä, ensimmäinen Suomessa nähtävä museonäyttely esittelee valokuvia taiteilijan koko pitkän uran ajalta. Näyttely on tuotettu yhteistyössä Seattlessa, Lopez Islandilla toimivan Imogen Cunningham Trustin kanssa.

Cunningham avasi oman studionsa Seattlessa vuonna 1910 Dresdenissä suoritettujen valokuvausopintojen rohkaisemana. Hän ryhtyi kuvaamaan alastonta vartaloa, mikä oli aikakauden moraalisen ilmapiirin ja taidemuotona vielä haparoivan valokuvan asemaa ajatellen varsin poikkeuksellinen teko. Cunningham käänsi päälaelleen länsimaisessa taiteessa alastomuuden esittämiseen sisältyneen perinteen katseen kohteena olevasta naisesta ja kohdetta kuvaavasta miehestä. Vuonna 1915 Mount Rainierilla kuvatun uraauurtavan sarjan mallina oli tuore aviomies, taiteilija Roi Partridge. Alastonvalokuvauksen naispuolinen pioneeri jatkoi alastontutkielmiensa parissa 1920–1930-luvuilla. Hänen tavoitteenaan oli kuvata ihmisvartaloa objektiivisesti ja neutraalisti tutkimalla sen muotoja, tekstuureja sekä valon ja varjon vaihtelua.

Erityisesti 1920-luku oli Cunninghamin tyylin kehityksen kannalta merkittävä: vaimona ja kolmen pienen lapsen äitinä hän siirsi katseensa lähemmäs kodin piiriä ja alkoi kuvata puutarhansa kukkia ja muita kasveja hyvin läheltä muuttaen ne valon ja varjon vaihtelun myötä geometristen muotojen sommitelmiksi. Samalla pehmeä, maalaustaiteen ilmaisua jäljittelevä tyyli sai väistyä uuden, pelkistetyn ilmaisun tieltä. Vuonna 1932 Cunningham perusti muiden samanhenkisten, Yhdysvaltain länsiosissa asuneiden ja toimineiden valokuvaajien kanssa ryhmä f/64:n, johon kuuluivat mm. Ansel Adams ja Edward Weston. Ryhmän jäseniä yhdistivät luontoaiheet ja ns. suoran valokuvauksen periaate, jossa valokuvaukselta edellytettiin subjektiivisen ilmaisun sijaan objektiivisuutta.

Cunninghamin tuotantoon kuuluu myös eri aikoina otettuja omakuvia. 1950–1970-lukujen omakuvat ilmentävät ajan henkeä, jolloin modernismin tyylipuhtaudesta siirryttiin kokeellisuuteen ja aiheita etsittiin humanistisen valokuvauksen perinteiden mukaan kaduilta ja arkisesta elämästä. Cunninghamin persoonallinen olemus tallentui myös monien kollegojen otoksiin. Viileän tyylikkäiden valokuvien auteur oli temperamenttinen, huumorintajuinen ja loppuun saakka utelias ja kokeilunhaluinen.

1950–1970-luvut olivat Cunninghamille myös merkittävien näyttelyiden ja tunnustusten aikaa. Guggenheim-apurahan turvin hän saattoi pitää taukoa kuvaamisesta ja keskittyä kuviensa vedostamiseen. Vuonna 1975 Cunningham perusti nimeään kantavan säätiön, jonka työ on turvannut hänen taiteensa säilymisen jälkipolville.